Tuli sitten käytyä aamulenkillä koirien kanssa noin kymmenen aikoihin ja kamera kulki mukana. Ei kyllä tullut mitään parhaimpia kuvia, kun ulkona on niin ankean näköistä. Tai ehkä jotkut sitäkin ominaisuutta osaavat käyttää hyödykseen, luulisin. Molempien kanssa lenkkeiltiin noin 40 minuuttia - ja kyllä, erikseenhän niitä tulee käytettyä paljon. Sampon takia suurimmaksi osaksi, koska a) se ei osaa käyttäytyä b) se provosoi Sammyäkin käyttäytymään huonosti ja c) on helpompi keskittyä vain yhteen kerralla.

Sammyn kanssa lenkki sujui normaaliin tapaan, eikä kyllä tullut paljon vastaantulijoitakaan. Sampon kohdalla tottakai jostain nurkan takaa pöllähtää koira ennen kun ehdin kissaa sanoa. "Rahrahvauvyh"-tyylillä nopeasti pois paikalta, että jätkä rauhoittuisi. Taisi katsoa toinen koiranomistaja hieman pitkään. Mutta myöhemmin tapahtui hieman edistystä! Samainen koira oli kauempana kentällä ja saivat kävellä ihan rauhassa meidän ohi. Tekniikkana istutin Sampon ja annoin sen katsella koiraa. Heti jos meinasi hermostua nyppäsin kevyesti hihnasta ettei vauhkoontuisi. Toimi! :)

Tässä kuvat pojista ja ankeasta maanantaista.

                  

Ja pienenä loppukevennyksenä kerronkin vuorostaan Sampon luonteesta (elämäntarinalta enemmän kyllä vaikuttaa).

Kun arkielämä Sammyn kanssa alkoi sujua hyvin, tuli mieleen ajatus uudesta koirasta. Lapinkoira tottakai, mutta ehkä tällä kertaa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota luonteeseen. Valinnan kohteeksi tuli kasvattajan Nalleksi nimittämä riistanvärinen pentu, joka luonteeltaan oli reipas, mutta rauhallinen. Syksyllä 2009 kotiutui siis uusi pikkuveli, minkä Sammy otti suurella ilolla vastaan. Sammy ei viitsinyt pomotella pentua yhtään vaan antoi tämän viedä niin luut kuin lelutkin nenänsä edestä. Kävi mielessä, että jos Sammy ei sille mitään rajoja opeta niin ei sekään kyllä ole hyvä, mutten puuttunut asiaan - koirat selvittäköön itse asiansa. Isoveli ei nimittäin yhtään välittänyt vaikka riiviömäinen pentu roikkui sen kauluksessa ja kävi vetämässä hännästä. Sen rauhallisuus oli kyllä hatunnoston arvoista! Vaikka isoveli hyvänä esikuvana halusi näyttää kuinka käyttäydytään rauhallisesti, se myös innostui riekkumaan välillä hulluna pikkuisen pennun kanssa. Samalla huomasin, että Sampo myös turvautuu Sammyyn paljon. Sen takia lenkkeilin paljon ilman isoveljeä, että pentu tottuisi elämään ilman henkivartijaa. Ja aika paljon sisäsiisteyden kannaltakin, pentua piti käyttää ulkona enemmän ja mainittakoon, että sen asian se hoksasi hitaammin kuin Sammy.

Oli Sammy mukana tai ei, Sampo tuntui ottavan uudet asiat vastaan epäröiden. Ulkona pelottivat niin autot ja koirat kuin tuulessa lentävät muovipussitkin. Aivan erilainen tapaus kuin Sammy oli pentuna, mutta vähitellen aloimme kehittyä ja pentu rohkaistui. Vaikka jokin uusi asia pelästytti sen, se uskalsi jo hetken päästä mennä katsomaan ja haistelemaan pelon aiheuttajaa oli se sitten auton muovipressu tai postilaatikko. Arkuudestaan huolimatta Sampo on ihanteellinen harrastuskumppani. Se on energinen ja innostuva. Sitä on helppo motivoida nameilla, leluilla ja kehuilla, mutta sillä on myös runsaasti miellyttämishalua. Se on halutessaan kunnon nuoleskelija!

Sampo tykkää leikkiä koirien kanssa. Varsinkin se rakastaa leikkiä, jossa itse on jahdattavana. Siitä huolimatta hihnassa ollessaan se pelkää toisia koiria, minkä se purkaa haukkumisena ja muuna möykkänä. Ensin luulin itsekin, että se on aggressiivinen, mutta huomasin että heti sen päästessä tutustumaan toisiin koiriin se on pää maassa alistuneena ja tarpeen tullen kierähtää selälleen. Se myös välttelee toista koiraa menemällä kauemmaksi sen lähestyessä. Irti ollessaan se käyttäytyy erilailla ja leikkii innoissaan koirien kanssa. Muutamalta ihmiseltä olen saanut apua ja lenkkeillyt yhdessä toisen koiran kanssa. Aluksi Sampo on ollut koko ajan kiinnostunut toisesta koirasta ja haukkunut, mutta hetken päästä rauhoittunut ja alkanut kävellä rauhallisesti jättäen toisen koiran huomioimatta. Tai no, kyllähän sitä kaveria pitää kuitenkin koko ajan silmällä pitää ;> Mutta sukupuolesta riippumatta Sampo on ainakin tähän mennessä tullut hyvin toimeen toisten koirien kanssa.

Ihmisiä kohtaan se on hieman arka myös. Tämä tuli huomattua varsinkin mätsärissä käydessä. Hampaita kun piti katsoa niin Sampo pakitti ja eipä hommasta tullut mitään. Ulkona se välillä tuntuu hirveästi haluvan ihmisten luokse, mutta sitten jos pääseekin niin miesten/isokokoisten ihmisten kohdalla se usein luimuilee, kun taas naisten/lapsien kohdalla se nousee seisomaan kahdelle jalalla ja koittaa pusutella. Mutta tämä ei pahemmin ongelma ole, vaan namien avulla ihmisten ja autojen jne sujuu hyvin, eikä Sampo edes yritä hyppiä perässä, jos on ensin saanut purkaa energiaansa. Perheeseensä Sampo on todella kiintynyt ja jokaisen perheenjäsenen kanssa sillä on omat juttunsa. Itse olen se joka sitä ulkoiluttaa ja hoitaa suurimmaksi osaksi, joten sen kiintymys on jopa ärsyttävän liioiteltua. Se kun haluaa seurata mukana niin vessaan kuin mihin tahansa muuhunkin huoneeseen. Ja kun sitä en yksinkertaisesti ota mukaan, se tyytyy nykyään jäämään makaamaan oven eteen. Ennen se raapi ovea ja itki, kunnes tulin huoneesta pois. Kasvaessaan se oppi kyllä itsekin avaamaan ovet (ei tietenkään lukittuja), mikä ei myöskään ole kauhean mukava tapa. Se myös osaa availla kaappeja ja laatikoita, joten ei tarvitse ihmetellä, kun löytää aukinaisia kaappeja kotoa.

Hihnakäytöksen parissa siis painitaan koko ajan, helpottaisi paljon arkielämää. Vastaehdollistamista ollaan alettu kokeilemaan, mutta vielä ei sen kanssa ole ilmennyt suurempia tuloksia. Kun Sampo rauhoittuisi niin mieluusti lähtisin kokeilemaan sen kanssa näyttelyitä. Myös agility kiinnostaa, koska luulisin tuon nauttivan niin vauhdikkaasta lajista. Mutta ensin pitää hoitaa perusasiat kuntoon ja myöhemmin keskitytään enemmän näihin virallisempiin harrastuksiin. Mainitsen vielä, että Sampo on todella energinen lapinkoiraksi - siis todella energinen. Se suoraan sanoen hyppii kotona seinille, jos ei ole saanut tarpeeksi purkaa energiaansa ulkona ollessaan. Siksi sen kanssa tulee paljon vietettyä aikaa ulkona lenkkeillen, treenaillen jne ja sisälläkin tarjoan sille kaikenlaista aivotoimintaa kongeista maitopurkkeihin. Sammy taas ei turhaudu vaikka jonakin päivänä mentäisiin lyhyempikin lenkki, mikä on varsin mukava ominaisuus.

Huhhuh, nyt ei enää jaksa kirjoittaa, joten laitetaan tasoituksen vuoksi Sampostakin vielä muutama kuva loppuun.

Terv. Marjo ja lapinpoijjaat