Hihhei ja kiitos kaikille aktiivisille ja vähemmän aktiivisille lukijoille, kommenttien saaminen on mukavaa :D

Mistäs nyt aloittaisin ensimmäisenä...? Noh, vaikka siitä, että Sampokin täytti jo 2-vuotta. Siitä huolimatta me painitaan edelleen hihnakäytöksen parissa. Olo tuntuu välillä epätoivoiselta, kun kaikesta treenaamisesta huolimatta edistystä ei tunnu tapatuvan. Ongelmakoirakouluttajakin on ollut mielessä. Olisi niiiiiiiiiin paljon helpompaa, jos voisin viedä näitä samaan aikaan ILMAN ongelmia. Haluaisin niin mennä mätsäreihin, näyttelyihin, agiin...mutta kun Sampo ei kertakaikkiaan tunnu pystyvän olemaan samassa tilassa toisten koirien kanssa, oli kyseessä sitten isoja tai pieniä koiria. Lenkillä ollaan kyllä käyty nyt Fiona-sakemannin ja Risto-terrierin kanssa kanssa ja muutenkin pyritty ylläpitämään sosiaalisuutta tapaamalla toisia koiria. Koska Sampo ei kuitenkaan ole vihainen vaan tutustuttuaan oikein mukava iloinen poju. Mutta kaipa se tästä joskus helpottuu. Sammyn kanssa menee oikein mukavasti lenkeillä, kun toiset koirat eivät oikein jaksa kiinnostaa. Paitsi tietenkin, jos on lenkkikaveri kuten Lilli-lappari mukana, niin TOTTAKAI tytsyä pitää puolustaa :') Ihanaa, että viimeinkin löytyi lenkkiseuraa LÄHELTÄ ja vielä samanrotuisesta koirasta!!!

Sammy on timmistynyt kesän aikana oikein mukavasti, mikä on ollutkin tavoite. Turkki voi muutenkin paremmin hyvän ruuan ja lohiöljyn ansiosta! Mutta oli meillä ikävämpääkin. Sammy alkoi yhtenä iltana pitää päätä vinossa ja korva oli raavittu melkein verille. Noh, tarkemmin katsottuna eipä näyttänyt kauhean ihanalta korvan sisältökään. Seuraavana aamuna saatiin aika lekurille ja tarkemmissa tutkimuksissa korvasta löytyi hiiva. Kysyin, että mistä tuollainen johtuu niin lääkäri vastaisi, että huonoa tuuria. Niin tyypillistä, ikinä ei ole ennen ollut tällaistakaan. Sammy sai sitten kahden viikon korvatippakuurin. Hieman hangoitellen se on lääkettä antanut laittaa, mutta laitettuhan se on >:)

Tampereen seudulta löytyy mätsäreitä vaikka muille jakaa, apuva, mä niin haluaisin mennä Sampon kanssa harjoittelemaan, mut hirvittää jos se on vain yhtä riekkumista ja räyhäämistä. Missä ovat henkiset tukijat? Tulkaa seurakseni mätsäreihin..............XD

Terv. Marjo & lapinpoijjaat

Pahoittelen taukoa, joka tässä välissä on ollut. Jäänyt kirjoittelu vähän vähemmälle kesällä, mutta pitää nyt muistaa päivitellä ahkerammin! Hmm, taas aloitan kertomalla, että tuli tilattua tavaraa. Hurtan puolikuristavat, jotka pitäisi nyt mennä vain hakemaan postista. Samalla tilasin kamman. Toisesta paikasta lähti tilaukseen pullo Salmopet-lohiöljyä ja hilseshampoo. Tavaroiden kotiutumista odotellessa.

Sammyn turkki on nyt vähän ajan sisällä mennyt huonoon kuntoon. Iho on kuivaa ja hilseilee, ja pohjavillaa irtoaa niin että selästä pystyy löytämään täysin villattomia kohtia. Syy voisi olla hetkellinen huonompi ruokavalio naksujen loputtua tai itse aurinkokin voi varmaan kuivattaa turkkia? Sen takia, nyt ostin tuon shampoonkin, että pesen ukon turkin ihan kunnnolla. Ja samasta syystä tuli lohiöljykin tilattua, jospa se auttaisi tuon turkin kanssa. Ainakin aiemmin toiminut, ja koiratkin tykkäsivät!

Ai niin, ja täyttihän tuo isompi jätkä vuosiakin tässä välissä! 4-vuotta plakkarissa jo, että menee vuodet nopeaa. Mutta onnea Sammy <3 Eipä tullut mitenkään erityisemmin juhlistettua synttäreitä, sai kyllä maksalaatikkoa (nam) ja kivan vinkuvan hymynaaman seuraavana päivänä. Niin ja uimassa käytiin, kyllä tykkäsi! Eipähän Samponkaan synttäreihin ole enää kuin kaksi viikkoa...

Sampon kanssa hihnakäytös on hieman vaihtelevaa. Jotenkin tuo on rauhoittunut vaikka koirat saavatkin sen aika hermostuneeksi. Se pystyy kuitenkin katselemaan kaueampaa meneviä koiria hillitymmin ja ohitukset vaikkapa tien toiselta puolelta meneviin koiriin sujuvat paremmin. Toki on päiviä jolloin tuntuu, että kaikki vähäinenkin on unohdettu, mutta silloin pitää vain olla vielä varmempi ja treenata epäonnistumisista huolimatta. Aivan lähiohitukset ovat kaikista vaikeimpia, mutta olen nyt noudattanut neuvoa pitää koira lähellä ja kävellä reippaasti vain ohi. Kiitos paljon ihmisille jotka ovat neuvoja jaelleet!

Olisipa täällä lähistöllä lenkkikaveria, tuntuu kuin kaikki tutut koirakaverit olisivat muuttaneet näiltä kulmilta pois. Toki välimatkaa ei ole liian paljon, mutta tulee silti harvemmin tavattua kuin ennen. Uudet koiratuttavuudet voisivat tehdä Sampollekin hyvää!

Kuvia laitan myöhemmin vaikka seuraavassa kirjoituksessa, kun ei ole nyt koneella mitään jännää. Toki Petsiessä uusimpia kuvia voi ja pitääkin kommentoida ja katsella! :D

Terv. Marjo & lapinpoijjaat

Tuli sitten tilattua Petenkoiratarvike.com:ista hieman tavaraa. Molemmille oli tarkoitus ostaa Hurtta Y-valjaat (ja alennuksella sai vielä kolmen Hurtta-tuotteen ostaja halvimman ilmaiseksi), joten tulipa tilattua sitten kolmet valjaat. MUTTA asiassa on yksi pieni ärsyttävä mutta. Koko, jonka oletin sopivan molemmille olikin Sammylle liian pieni. 70 kuulosti sopivalta molemmille, ainakin rintakehän mukaan, mutta nyt tuli huomaattua että Sammyllä on hemmetin paljon raskastekoisempi niska. Ääh, aina ei voi onnistua. Nyt on sitten kolmet valjaat Sampolle tai no, tokihan ne voisi palauttaakin. :>

Sampolle otin siniset valjaat käyttöön, kun vielä pohdin noiden muiden kohtaloa. Yhdet tulivat siihen ilmaiseksi, mutta olisiko ihan tuhlausta pitää nuo kolmannetkin...? No, kaksi viikkoa aikaa miettiä. Olisi ainakin värivalikoimaa ja tarpeen tullen "vara-valjaita". Takaisin ostoksiin, valjaiden lisäksi tuli tilattua Skinneez-eläimet. Kettu ja pesukarhu, mitä nuo vaihtelevat tiuhaan tahtiin keskenään. Kovasti tykkäävät noista, Sammykin ihan innoistui kierimään ja vinguttamaan lelua sydämensä kyllyydestä. Ah, musiikkia korville.

Toisen tilauksen tein terrieri.net:iin, mutta niitä joutuukin odottamaan 1-2 viikkoa. Tuolta PKT.com:ista tuotteet tulivat päivässä. Vau. Pitää tilata jatkossakin tuolta, harmi vain kun sieltä uupui tarvitsemiani tuotteita, mitkä sitten tuli tilattua muualta. Niistä ostoksista kerron sitten kun suvaitsevat saapua.

Jäi kirjoittelu taas vähäksi aikaa, mutta pääsiäisenä tuli kivoja kuvia otettua pojista. Pajunkissat vain putoilivat oksista kuvaussession aikana, olivat varmaan hyvän makuisia. Pikkusisko -ja veli hankkivat vappupallotkin, ja tottuneesti Sammyä ei kiinnostanut, mutta Sampo reagoi omalla tutulla tavallaan: haukkui ja väisti. Varsinkin liikkeessä oleva pallo oli todella hurrrja, mutta nopeasti tuo tottui niiden olemassaoloon ja huomasi, etteivät ne kimppuun ole käymässä. Hyvä poika! Muutenkin hihnakäytöksen kohdalla on tapahtunut taas pientä edistystä. Koirat eivät niin paljoa jaksa kiinnostaa, mutta ihan lähiohitukset eivät täydellisesti ota sujuakseen. Mutta toiveikas olen.

Nyt loppuun kuvia tavaroista ja sellaisia mitä tällä välin on jäänyt julkaisematta.

Eipäs muuta,
terv. Marjo & lapinpoijjaat

                                           
                                                                                                   Sammy 25.4 (18,5kg/52cm)

                                           
                                                                                                    Sampo 25.4 (17,9kg/50cm)

                                           
                                                                      Sammyn kanssa metsässä oltiin seikkailemassa 25.4

                 
                      Koira, joka selkeästi rakastaa vettä 4.5                                               Koira, joka selkeästi vihaa palloja 2.5

               
                                       "Kevättä rinnassa" 25.4                                                                  Ja pikkuinen söpöilee 2.5

               
                              Pääsiäistervehdykset pojilta 21.4                                           ...ja Sammy niin edustaa partansa kanssa :D

                                  
                                                       Siniset, ruskeat (mitkä äiti olisi halunnut Sammylle), mustat

                                                         
                                                                                     Skinneez kettu ja pesukarhu

Että ulkona osaa olla jo lämmin! Kadutkin jo puhtaampia ja kivan keväinen fiilis. Meillä meni mätsärisuunnitelmat pepuilleen, kun tuli lähdettyä niin myöhään ettei ilmoittautuminenkaan ollut mahdollista. Ja kun tajusin, että kyseessä on sisämätsäri parkkihallissa, olin aika tyytyväinen että ei menty. Siellä oli kauhea metelikin. Sunnuntainakin oli mätsäri ja arvatkaa vain kuka unohti - ei ole todellista! Mutta menneitä on turha haikailla, nokka kohti meno suuntaa ja uusia mätsäreitä odottamaan.

Ja Sampo, Sampo, Sampo. Hihnakäytöksessä tapahtuu aina välillä edistystä ja samaan syssyyn mennään aina kohta huonompaan suuntaan. Kauko-ohitukset onnistuu ja tuo pysyy rauhallisena kunhan koirakin on kaukana. Mutta lähiohitukset tällä hetkellä...tuo on ihan hirveä räyhäämään. Tai se ei oikeastaan rähise vihaisena vaan haukkuu, ulisee, vinkuu tai ääntelee muuten epämiellyttyvästi. Ja kiskoo, hyppii ja riuhtoo hihnassa. Ärr, kunpa osaisin ennakoida ympäristöä paremmin niin voisi vältellä ja ohittaa kauempaa, ettei tuollaisia tilanteita syntyisi niin usein. Imuttamalla onnistutaan välillä, mutta olisiko sittenkin aika kokeilla luopumisharjoitusta...?

Yhtenä iltana tapahtui todella epämiellyttävä tapaus. Rapusta kun tultiin ulos niin pihassa hoippui känniläinen. Sampo selkäkarvat pystyssä katseli sitä ja murisi, kun mies käveli lähemmäksi. No lähdettiin kävelemään, mutta känniläinen sitten pääsi jossain vaiheessa meidän kohdalle ja Sampo ei siitä yhtään tykännyt. En usko että tuo purisi, mutta räjähti se sille, kun tuli liian lähelle. Jopa mustakin oli liian lähellä. Känniläinen sitten sammalsi siinä, että "hän tuntee koirat ja nyt sen pitää antaa haistella". Ja mies sitten ihan kysymättä kättään tunkee koiran naamaan niin, että tuo korvia luimistellen haluaa tilanteesta pois. Ja mies ei usko vaikka sille sanon, että jättää koiran nyt rauhaan ei vaan lopulta tilanne päättyy siihen, että Sampo vetää pannan itseltään pois ja luikkii kauemmaksi. Siinä vaiheessa ihan suoraan käskin miehen painua vittuun ja jättää koiran rauhaan. Silloin uskoi ja lähti pois. Olin niin vihainen, kun puhetta ei ymmärretä, mutta Sampo onneksi tuli luokse. Mutta tuon jälkeen se seuraavana aamuna, kun lähdettiin lenkille murisi naapurille ilman syytä ja myöhemmin kadulla säpsähteli, kun ihmiset kävelivät lähemmäksi niin ettei tuo nähnyt.

Nyt se taas on kuitenkin käyttäytynyt normaalisti ilman säpsähtelyjä ja murinaa. Voiko joillakin murkkuikäisillä esiintyä epävarmuutta tietyssä iässä? Tuo on aina ollut miehiä kohtaan arka, mutta ei ole murissut ikinä. Pitäisi saada sille jotain hyviä kokemuksia miehistä, kun vain kehtaisi tuntemattomiakin pyytää sitä rapsuttelemaan jne. Mutta painotan vielä sitä, että Sampo ei ole niin vihainen että purisi, mutta selkeästi pelkää ja on epävarma aina välillä. Sampo myös on ollut flunssassa nyt muutaman päivän, saattoihan sekin vaikuttaa? Eläinlääkärille tilattiin aika, mutta peruttiin sitten kun tuo itsestään parani muutamassa päivässä. Kotona oli kuitenkin varalta kuumelääkkeitä tarvittaessa, mutta niitä ei jouduttu käyttämään. Oireina oli aivastelukohtaukset ja vuotava nenä. Nenäpunkkiakin mietin, mutta tuo ei yhtään sisäänvetänyt niin luovuin siitä ajatuksesta. Tästä tulikin mieleen, että pojat pitäisi muistaa madottaa!

Eipä kai sitten muuta, loppuun vielä kuvia (:
Terv. Marjo Sillanpää & lapinpoijjaat

                                             

                                             

                                            

                     

Ja niin maaliskuukin meni ohi vauhdilla ja nyt eletään huhtikuuta. Ihanaa loskaa, märkää, likaa ja koiranjätöksiä - kaikkialla minne katsoo, kaikkialla missä kävelee. Masentavaa ja ällöttävää, ja tamperelaiset koiranmyrkyttäjät tuskin pysyvät housuissaan. Keväisin kuulee niin usein näistä tapauksista. Kunpa ihmiset tajuaisivat ettei se koirien vika ole, vaan omistajien, kun kadut täyttyvät paskakasoista. Itse pyrin julkisilta paikoilta siivoamaan koirien jätökset pois, mutta metsistä, puskista jne jätän siivoamatta. Tosin joskus sattuu niin ihanasti, että pussi jää kotiin, ja sitten saakin vastaanottaa nyrpeitä katseita. Mutta vähintäänkin yhtä häiritseviä ovat lasinsirut, purkat ja muut ihanuudet, mistä on paljon haittaa koirille. Kaikille kuuluu vastuu katujen siisteydestä - myös koirattomille.

Eilen tuli Sammyn kanssa lenkeillessäni meitä vastaan 5-6-vuotias tyttö isänsä kanssa. Tyttö pysähtyi katselemaan maata haistelevaa Sammyä ja pohti isälleen: "Mä en tykkää koirista, kun ne kakkaa ulos." Tytön isä naureskeli, että: "Kyllähän niidenkin pitää jonnekin tarpeensa tehdä." Tyttö näytti kovin mietteliäältä, ja kun he lähtivät kävelemään kuulin tytön vielä kysyvän isältään: "Miksei koirille voi olla omaa vessanpönttöä?" Sellainen olisikin hyvä keksintö. =D

No mutta, asiaan. Suunnitelmissa olisi mennä Sammyn kanssa sunnuntaina Dalmatiankoirayhdistyksen järjestämään mätsäriin. Paikka on Tampereella, Linnainmaan K-citymarketin parkkihallissa. Ikinä ei olla Sammyn kanssa mätsärissä vielä oltu, niin paineita, paineita ja paineita. Jännittää, miten tuo tulee siellä käyttäytymään. Saattaa rähinöidä vähän ainakin ja sitten hirvittää, jos joku koira siellä menee köhisemään niin tuo hölmöläinen saa paniikkikohtauksen. Antakaa anteeksi, pyydän jo etukäteen, kun mennään vain häpäisemään itsemme sinne. Mutta äääh, ihan sama. Ei kai se nyt niin paljon haittaa, hyvä yritys on tärkeintä!

Pitäisi leikata sen kynnet nyt ainakin etukäteen. Turkkia voisi harjailla sitten sunnuntaina aamulla, jos muistaa. Niin ja pitää toivoa, että auto on toiminnassa tai sinne lähtemisestä ei tule mitään. Sammy onneksi suhtautuu autoiluun suhteellisen hyvin. Pitää etsiä myös rokotustodistukset ja muistaa ottaa rahaa mukaan. Vai pitäisikö sittenkin ilmoittautua ennakkoon...? Ei tule yhtään sen halvemmaksi, mutta välttyisi jonottamiselta. Ilmoittautuminen alkaa klo 12 ja kehät käynnistyvät tunnin päästä siitä.

Sampon kanssa ohitukset ovat alkaneet sujua paremmin, onkohan tuo kipeänä, kun on niin rauhallinen! Kävelee niin nätisti ja ohittamiset ovat sujuneet kauempaa ilman hihnassa hyppimistä ja rähinää. Lähiohituksien aika on sitten, kun saan tuon vielä entistä paremmin hallintaan. Mutta hyvin näyttää imuttaminen tehonneen, jatketaan siis vielä tällä linjalla. Tässä vielä kuvia tiistailta, kivasti lumet alkaneet sulaa! =)

               

               

               

Kuten huomaatte Sammy innostui menemään sulaneelle jääradalle kahlaamaan. Järkevä poika ja sitten sai vielä kauhean hepulin vedestä tultuaan. Tuo kyllä rakastaa vettä ihan hirveästi, kesällä päästään sitten kunnolla järveen uimaan. Nytkin piti vain mennä äkkiä kiireellä kotiin ettei tuo vilustuta itseään, kun eihän tuona päivänä niin hirveän lämmintä kuitenkaan ollut. Sampo ei vedestä tykkää niin paljon. Kesäisin vain kahlaa matalikossa. Ehkä sekin vielä joskus...

Hyvät päivänjatkot,
terv. Marjo ja lapinpoijjaat