Sammy & Sampo

Kuulumisia 2

2011-09-05T22:43:01+03:00

Hihhei ja kiitos kaikille aktiivisille ja vähemmän aktiivisille lukijoille, kommenttien saaminen on mukavaa :D

Mistäs nyt aloittaisin ensimmäisenä...? Noh, vaikka siitä, että Sampokin täytti jo 2-vuotta. Siitä huolimatta me painitaan edelleen hihnakäytöksen parissa. Olo tuntuu välillä epätoivoiselta, kun kaikesta treenaamisesta huolimatta edistystä ei tunnu tapatuvan. Ongelmakoirakouluttajakin on ollut mielessä. Olisi niiiiiiiiiin paljon helpompaa, jos voisin viedä näitä samaan aikaan ILMAN ongelmia. Haluaisin niin mennä mätsäreihin, näyttelyihin, agiin...mutta kun Sampo ei kertakaikkiaan tunnu pystyvän olemaan samassa tilassa toisten koirien kanssa, oli kyseessä sitten isoja tai pieniä koiria. Lenkillä ollaan kyllä käyty nyt Fiona-sakemannin ja Risto-terrierin kanssa kanssa ja muutenkin pyritty ylläpitämään sosiaalisuutta tapaamalla toisia koiria. Koska Sampo ei kuitenkaan ole vihainen vaan tutustuttuaan oikein mukava iloinen poju. Mutta kaipa se tästä joskus helpottuu. Sammyn kanssa menee oikein mukavasti lenkeillä, kun toiset koirat eivät oikein jaksa kiinnostaa. Paitsi tietenkin, jos on lenkkikaveri kuten Lilli-lappari mukana, niin TOTTAKAI tytsyä pitää puolustaa :') Ihanaa, että viimeinkin löytyi lenkkiseuraa LÄHELTÄ ja vielä samanrotuisesta koirasta!!!

Sammy on timmistynyt kesän aikana oikein mukavasti, mikä on ollutkin tavoite. Turkki voi muutenkin paremmin hyvän ruuan ja lohiöljyn ansiosta! Mutta oli meillä ikävämpääkin. Sammy alkoi yhtenä iltana pitää päätä vinossa ja korva oli raavittu melkein verille. Noh, tarkemmin katsottuna eipä näyttänyt kauhean ihanalta korvan sisältökään. Seuraavana aamuna saatiin aika lekurille ja tarkemmissa tutkimuksissa korvasta löytyi hiiva. Kysyin, että mistä tuollainen johtuu niin lääkäri vastaisi, että huonoa tuuria. Niin tyypillistä, ikinä ei ole ennen ollut tällaistakaan. Sammy sai sitten kahden viikon korvatippakuurin. Hieman hangoitellen se on lääkettä antanut laittaa, mutta laitettuhan se on >:)

Tampereen seudulta löytyy mätsäreitä vaikka muille jakaa, apuva, mä niin haluaisin mennä Sampon kanssa harjoittelemaan, mut hirvittää jos se on vain yhtä riekkumista ja räyhäämistä. Missä ovat henkiset tukijat? Tulkaa seurakseni mätsäreihin..............XD

Terv. Marjo & lapinpoijjaat

Kuulumisia

2011-07-29T15:04:01+03:00

Pahoittelen taukoa, joka tässä välissä on ollut. Jäänyt kirjoittelu vähän vähemmälle kesällä, mutta pitää nyt muistaa päivitellä ahkerammin! Hmm, taas aloitan kertomalla, että tuli tilattua tavaraa. Hurtan puolikuristavat, jotka pitäisi nyt mennä vain hakemaan postista. Samalla tilasin kamman. Toisesta paikasta lähti tilaukseen pullo Salmopet-lohiöljyä ja hilseshampoo. Tavaroiden kotiutumista odotellessa.

Sammyn turkki on nyt vähän ajan sisällä mennyt huonoon kuntoon. Iho on kuivaa ja hilseilee, ja pohjavillaa irtoaa niin että selästä pystyy löytämään täysin villattomia kohtia. Syy voisi olla hetkellinen huonompi ruokavalio naksujen loputtua tai itse aurinkokin voi varmaan kuivattaa turkkia? Sen takia, nyt ostin tuon shampoonkin, että pesen ukon turkin ihan kunnnolla. Ja samasta syystä tuli lohiöljykin tilattua, jospa se auttaisi tuon turkin kanssa. Ainakin aiemmin toiminut, ja koiratkin tykkäsivät!

Ai niin, ja täyttihän tuo isompi jätkä vuosiakin tässä välissä! 4-vuotta plakkarissa jo, että menee vuodet nopeaa. Mutta onnea Sammy <3 Eipä tullut mitenkään erityisemmin juhlistettua synttäreitä, sai kyllä maksalaatikkoa (nam) ja kivan vinkuvan hymynaaman seuraavana päivänä. Niin ja uimassa käytiin, kyllä tykkäsi! Eipähän Samponkaan synttäreihin ole enää kuin kaksi viikkoa...

Sampon kanssa hihnakäytös on hieman vaihtelevaa. Jotenkin tuo on rauhoittunut vaikka koirat saavatkin sen aika hermostuneeksi. Se pystyy kuitenkin katselemaan kaueampaa meneviä koiria hillitymmin ja ohitukset vaikkapa tien toiselta puolelta meneviin koiriin sujuvat paremmin. Toki on päiviä jolloin tuntuu, että kaikki vähäinenkin on unohdettu, mutta silloin pitää vain olla vielä varmempi ja treenata epäonnistumisista huolimatta. Aivan lähiohitukset ovat kaikista vaikeimpia, mutta olen nyt noudattanut neuvoa pitää koira lähellä ja kävellä reippaasti vain ohi. Kiitos paljon ihmisille jotka ovat neuvoja jaelleet!

Olisipa täällä lähistöllä lenkkikaveria, tuntuu kuin kaikki tutut koirakaverit olisivat muuttaneet näiltä kulmilta pois. Toki välimatkaa ei ole liian paljon, mutta tulee silti harvemmin tavattua kuin ennen. Uudet koiratuttavuudet voisivat tehdä Sampollekin hyvää!

Kuvia laitan myöhemmin vaikka seuraavassa kirjoituksessa, kun ei ole nyt koneella mitään jännää. Toki Petsiessä uusimpia kuvia voi ja pitääkin kommentoida ja katsella! :D

Terv. Marjo & lapinpoijjaat

Ostoksia

2011-05-04T18:33:01+03:00

Tuli sitten tilattua Petenkoiratarvike.com:ista hieman tavaraa. Molemmille oli tarkoitus ostaa Hurtta Y-valjaat (ja alennuksella sai vielä kolmen Hurtta-tuotteen ostaja halvimman ilmaiseksi), joten tulipa tilattua sitten kolmet valjaat. MUTTA asiassa on yksi pieni ärsyttävä mutta. Koko, jonka oletin sopivan molemmille olikin Sammylle liian pieni. 70 kuulosti sopivalta molemmille, ainakin rintakehän mukaan, mutta nyt tuli huomaattua että Sammyllä on hemmetin paljon raskastekoisempi niska. Ääh, aina ei voi onnistua. Nyt on sitten kolmet valjaat Sampolle tai no, tokihan ne voisi palauttaakin. :>

Sampolle otin siniset valjaat käyttöön, kun vielä pohdin noiden muiden kohtaloa. Yhdet tulivat siihen ilmaiseksi, mutta olisiko ihan tuhlausta pitää nuo kolmannetkin...? No, kaksi viikkoa aikaa miettiä. Olisi ainakin värivalikoimaa ja tarpeen tullen "vara-valjaita". Takaisin ostoksiin, valjaiden lisäksi tuli tilattua Skinneez-eläimet. Kettu ja pesukarhu, mitä nuo vaihtelevat tiuhaan tahtiin keskenään. Kovasti tykkäävät noista, Sammykin ihan innoistui kierimään ja vinguttamaan lelua sydämensä kyllyydestä. Ah, musiikkia korville.

Toisen tilauksen tein terrieri.net:iin, mutta niitä joutuukin odottamaan 1-2 viikkoa. Tuolta PKT.com:ista tuotteet tulivat päivässä. Vau. Pitää tilata jatkossakin tuolta, harmi vain kun sieltä uupui tarvitsemiani tuotteita, mitkä sitten tuli tilattua muualta. Niistä ostoksista kerron sitten kun suvaitsevat saapua.

Jäi kirjoittelu taas vähäksi aikaa, mutta pääsiäisenä tuli kivoja kuvia otettua pojista. Pajunkissat vain putoilivat oksista kuvaussession aikana, olivat varmaan hyvän makuisia. Pikkusisko -ja veli hankkivat vappupallotkin, ja tottuneesti Sammyä ei kiinnostanut, mutta Sampo reagoi omalla tutulla tavallaan: haukkui ja väisti. Varsinkin liikkeessä oleva pallo oli todella hurrrja, mutta nopeasti tuo tottui niiden olemassaoloon ja huomasi, etteivät ne kimppuun ole käymässä. Hyvä poika! Muutenkin hihnakäytöksen kohdalla on tapahtunut taas pientä edistystä. Koirat eivät niin paljoa jaksa kiinnostaa, mutta ihan lähiohitukset eivät täydellisesti ota sujuakseen. Mutta toiveikas olen.

Nyt loppuun kuvia tavaroista ja sellaisia mitä tällä välin on jäänyt julkaisematta.

Eipäs muuta,
terv. Marjo & lapinpoijjaat


                                                                                                   Sammy 25.4 (18,5kg/52cm)


                                                                                                    Sampo 25.4 (17,9kg/50cm)


                                                                      Sammyn kanssa metsässä oltiin seikkailemassa 25.4


                      Koira, joka selkeästi rakastaa vettä 4.5                                               Koira, joka selkeästi vihaa palloja 2.5


                                       "Kevättä rinnassa" 25.4                                                                  Ja pikkuinen söpöilee 2.5


                              Pääsiäistervehdykset pojilta 21.4                                           ...ja Sammy niin edustaa partansa kanssa :D


                                                       Siniset, ruskeat (mitkä äiti olisi halunnut Sammylle), mustat


                                                                                     Skinneez kettu ja pesukarhu

Ärrimurreilua

2011-04-18T14:04:01+03:00

Että ulkona osaa olla jo lämmin! Kadutkin jo puhtaampia ja kivan keväinen fiilis. Meillä meni mätsärisuunnitelmat pepuilleen, kun tuli lähdettyä niin myöhään ettei ilmoittautuminenkaan ollut mahdollista. Ja kun tajusin, että kyseessä on sisämätsäri parkkihallissa, olin aika tyytyväinen että ei menty. Siellä oli kauhea metelikin. Sunnuntainakin oli mätsäri ja arvatkaa vain kuka unohti - ei ole todellista! Mutta menneitä on turha haikailla, nokka kohti meno suuntaa ja uusia mätsäreitä odottamaan.

Ja Sampo, Sampo, Sampo. Hihnakäytöksessä tapahtuu aina välillä edistystä ja samaan syssyyn mennään aina kohta huonompaan suuntaan. Kauko-ohitukset onnistuu ja tuo pysyy rauhallisena kunhan koirakin on kaukana. Mutta lähiohitukset tällä hetkellä...tuo on ihan hirveä räyhäämään. Tai se ei oikeastaan rähise vihaisena vaan haukkuu, ulisee, vinkuu tai ääntelee muuten epämiellyttyvästi. Ja kiskoo, hyppii ja riuhtoo hihnassa. Ärr, kunpa osaisin ennakoida ympäristöä paremmin niin voisi vältellä ja ohittaa kauempaa, ettei tuollaisia tilanteita syntyisi niin usein. Imuttamalla onnistutaan välillä, mutta olisiko sittenkin aika kokeilla luopumisharjoitusta...?

Yhtenä iltana tapahtui todella epämiellyttävä tapaus. Rapusta kun tultiin ulos niin pihassa hoippui känniläinen. Sampo selkäkarvat pystyssä katseli sitä ja murisi, kun mies käveli lähemmäksi. No lähdettiin kävelemään, mutta känniläinen sitten pääsi jossain vaiheessa meidän kohdalle ja Sampo ei siitä yhtään tykännyt. En usko että tuo purisi, mutta räjähti se sille, kun tuli liian lähelle. Jopa mustakin oli liian lähellä. Känniläinen sitten sammalsi siinä, että "hän tuntee koirat ja nyt sen pitää antaa haistella". Ja mies sitten ihan kysymättä kättään tunkee koiran naamaan niin, että tuo korvia luimistellen haluaa tilanteesta pois. Ja mies ei usko vaikka sille sanon, että jättää koiran nyt rauhaan ei vaan lopulta tilanne päättyy siihen, että Sampo vetää pannan itseltään pois ja luikkii kauemmaksi. Siinä vaiheessa ihan suoraan käskin miehen painua vittuun ja jättää koiran rauhaan. Silloin uskoi ja lähti pois. Olin niin vihainen, kun puhetta ei ymmärretä, mutta Sampo onneksi tuli luokse. Mutta tuon jälkeen se seuraavana aamuna, kun lähdettiin lenkille murisi naapurille ilman syytä ja myöhemmin kadulla säpsähteli, kun ihmiset kävelivät lähemmäksi niin ettei tuo nähnyt.

Nyt se taas on kuitenkin käyttäytynyt normaalisti ilman säpsähtelyjä ja murinaa. Voiko joillakin murkkuikäisillä esiintyä epävarmuutta tietyssä iässä? Tuo on aina ollut miehiä kohtaan arka, mutta ei ole murissut ikinä. Pitäisi saada sille jotain hyviä kokemuksia miehistä, kun vain kehtaisi tuntemattomiakin pyytää sitä rapsuttelemaan jne. Mutta painotan vielä sitä, että Sampo ei ole niin vihainen että purisi, mutta selkeästi pelkää ja on epävarma aina välillä. Sampo myös on ollut flunssassa nyt muutaman päivän, saattoihan sekin vaikuttaa? Eläinlääkärille tilattiin aika, mutta peruttiin sitten kun tuo itsestään parani muutamassa päivässä. Kotona oli kuitenkin varalta kuumelääkkeitä tarvittaessa, mutta niitä ei jouduttu käyttämään. Oireina oli aivastelukohtaukset ja vuotava nenä. Nenäpunkkiakin mietin, mutta tuo ei yhtään sisäänvetänyt niin luovuin siitä ajatuksesta. Tästä tulikin mieleen, että pojat pitäisi muistaa madottaa!

Eipä kai sitten muuta, loppuun vielä kuvia (:
Terv. Marjo Sillanpää & lapinpoijjaat

"Kun kevät saapuu nauraen..."

2011-04-07T14:35:01+03:00

Ja niin maaliskuukin meni ohi vauhdilla ja nyt eletään huhtikuuta. Ihanaa loskaa, märkää, likaa ja koiranjätöksiä - kaikkialla minne katsoo, kaikkialla missä kävelee. Masentavaa ja ällöttävää, ja tamperelaiset koiranmyrkyttäjät tuskin pysyvät housuissaan. Keväisin kuulee niin usein näistä tapauksista. Kunpa ihmiset tajuaisivat ettei se koirien vika ole, vaan omistajien, kun kadut täyttyvät paskakasoista. Itse pyrin julkisilta paikoilta siivoamaan koirien jätökset pois, mutta metsistä, puskista jne jätän siivoamatta. Tosin joskus sattuu niin ihanasti, että pussi jää kotiin, ja sitten saakin vastaanottaa nyrpeitä katseita. Mutta vähintäänkin yhtä häiritseviä ovat lasinsirut, purkat ja muut ihanuudet, mistä on paljon haittaa koirille. Kaikille kuuluu vastuu katujen siisteydestä - myös koirattomille.

Eilen tuli Sammyn kanssa lenkeillessäni meitä vastaan 5-6-vuotias tyttö isänsä kanssa. Tyttö pysähtyi katselemaan maata haistelevaa Sammyä ja pohti isälleen: "Mä en tykkää koirista, kun ne kakkaa ulos." Tytön isä naureskeli, että: "Kyllähän niidenkin pitää jonnekin tarpeensa tehdä." Tyttö näytti kovin mietteliäältä, ja kun he lähtivät kävelemään kuulin tytön vielä kysyvän isältään: "Miksei koirille voi olla omaa vessanpönttöä?" Sellainen olisikin hyvä keksintö. =D

No mutta, asiaan. Suunnitelmissa olisi mennä Sammyn kanssa sunnuntaina Dalmatiankoirayhdistyksen järjestämään mätsäriin. Paikka on Tampereella, Linnainmaan K-citymarketin parkkihallissa. Ikinä ei olla Sammyn kanssa mätsärissä vielä oltu, niin paineita, paineita ja paineita. Jännittää, miten tuo tulee siellä käyttäytymään. Saattaa rähinöidä vähän ainakin ja sitten hirvittää, jos joku koira siellä menee köhisemään niin tuo hölmöläinen saa paniikkikohtauksen. Antakaa anteeksi, pyydän jo etukäteen, kun mennään vain häpäisemään itsemme sinne. Mutta äääh, ihan sama. Ei kai se nyt niin paljon haittaa, hyvä yritys on tärkeintä!

Pitäisi leikata sen kynnet nyt ainakin etukäteen. Turkkia voisi harjailla sitten sunnuntaina aamulla, jos muistaa. Niin ja pitää toivoa, että auto on toiminnassa tai sinne lähtemisestä ei tule mitään. Sammy onneksi suhtautuu autoiluun suhteellisen hyvin. Pitää etsiä myös rokotustodistukset ja muistaa ottaa rahaa mukaan. Vai pitäisikö sittenkin ilmoittautua ennakkoon...? Ei tule yhtään sen halvemmaksi, mutta välttyisi jonottamiselta. Ilmoittautuminen alkaa klo 12 ja kehät käynnistyvät tunnin päästä siitä.

Sampon kanssa ohitukset ovat alkaneet sujua paremmin, onkohan tuo kipeänä, kun on niin rauhallinen! Kävelee niin nätisti ja ohittamiset ovat sujuneet kauempaa ilman hihnassa hyppimistä ja rähinää. Lähiohituksien aika on sitten, kun saan tuon vielä entistä paremmin hallintaan. Mutta hyvin näyttää imuttaminen tehonneen, jatketaan siis vielä tällä linjalla. Tässä vielä kuvia tiistailta, kivasti lumet alkaneet sulaa! =)







Kuten huomaatte Sammy innostui menemään sulaneelle jääradalle kahlaamaan. Järkevä poika ja sitten sai vielä kauhean hepulin vedestä tultuaan. Tuo kyllä rakastaa vettä ihan hirveästi, kesällä päästään sitten kunnolla järveen uimaan. Nytkin piti vain mennä äkkiä kiireellä kotiin ettei tuo vilustuta itseään, kun eihän tuona päivänä niin hirveän lämmintä kuitenkaan ollut. Sampo ei vedestä tykkää niin paljon. Kesäisin vain kahlaa matalikossa. Ehkä sekin vielä joskus...

Hyvät päivänjatkot,
terv. Marjo ja lapinpoijjaat

Karvagalleria

2011-03-28T14:38:01+03:00

Nimensä mukaisesti tämä kirjoitus sisältää pääosin kuvia, joita olen nyt muutaman päivän sisällä ottanut ja jättänyt lisäämättä ajan puutteen takia. Sen takia en olekaan nyt kirjoitellut tänne, mutta ketäpä se kiinnostaa, kun ei lukijoitakaan taida olla. Whåtevö, pääasiahan on, että saan jotain tekemistä!



Ensimmäisessä kuvassa Sammy tuijottaa intensiivisesti ruokakuppiaan ja toisessa kuvassa alkaa jo himo viedä voiton. No, annoin toki miehelle ruokaa, kun se antoi näin mahtavia kuvia itsestään ottaa. Huomatkaa mahtavat kuvanmuokkaustaitoni, kun en näistäkään saanut saman sävyisiä. Kuvaan nro. 2 näin enemmän vaivaa ja ensimmäisen muokkasin jotenkuten, että saisin viimein kirjoitettua tämän blogimerkinnän. Tai no, alunperin piti vain lisäillä näitä kuvia, eikä selittää mitään schaissea.



Ruuan jälkeen lösötettiin sitten oikein urakalla vatsa kylläisenä. Ja Sammy painui sen jälkeen lempipuuhaansa tekemään eli kyyläämään ikkunasta. Huomatkaa hämmentynyt ilme, kun sen puuhat mennään keskeyttämään ja älkääkä jättäkö huomaamatta ihanaa harjaamatonta turkkia, mikä sojottaa sinne tänne.


JA APUVA - tein järkyttävän havainnon! Sammylle on ilmestynyt paksu, valkoinen viiksikarva. Kaikki muut viikset ovat ohuita ja sävyltään tummempia, tarkoittaako tämä siis, että ukkelista on tulossa vanha...? Petsien ikälaskurin mukaan Sammy on 27,67 vuotta. Kolmenkympin kriisi kohta edessä ja naama sen kuin vaalenee, oh no.



Sitten vuorostaan kuvia Samposta. Ensimmäisessä kuvassa Sampo pitää suussaan Ami-herkkuluita. Tuo tykkää kovasti syödä ruuan jälkeen noita ja kyllähän ne Sammyllekin maittaa aina välillä. Pakettia tässä samalla lueskelen eli nuo on valmistettu naudannahasta. "--tarjoaa sille pitkäksi aikaa tekemistä--" lukee tuossa, no joo, pitää paikkansa, jos pitkäksi ajaksi lasketaan muutama minuutti/per tikku. Toisessa kuvassa Sampo on jostain kumman syystä kiivennyt pöydälle. Ikkunassa sillä oli pää, kun tulin huoneeseen kameran kanssa ja tuli sitten otettua kuva siitä. Ihanasti johtoja veljen huoneessa, älkää välittäkö. Hyvä rakennekuva tämä muuten, mutta tässä sellainen jossa oli hieman enemmän yritystä:



Hieman ryhdittömän näköinen poju kyllä on, mutta menköön. Turkkia on pikkuhiljaa alkanut tulla lisää ja väri sen kuin tummuu! Kuvassa Sampo on sen 1,7 vuotta vanha. Sen takia etsin mielenkiinnolla kuvan, missä Sammy on samanikäisenä.



Ei mikään hyvä rakennekuva tämä, mutta näkeehän tästä jotain. Sammy näyttää ainakin karvaisemmalta ja "aikuisemmalta" kuin Sampo nyt samanikäisenä. Tosin Sampo tuntuukin monessa mielessä kehittyvän hitaammin kuin isoveljensä. Mutta Sammystä tekee ryhdikkäämmän myös häntä. Pikkuveli kun mieluummin pitää sitä alhaalla.



Vielä tunnelmakuva Samposta, ihanan puhkipalanutta jnejnejnejne. <3 Tuolilla tuo nökötti niin suloisena (kyllä, se tykkää kiipeillä huonekaluilla), niin tottakai siitä menen kuvia ottamaan. Mutta ettei blogikirjoitus vain veny ja veny, niin lopetetaan tähän.

Hauskat päivänjatkot,
terv. Marjo & lapinpoijjaat

Temppuilua

2011-03-23T18:44:01+02:00

Eilen en sitten keksinyt mitään kirjoiteltavaa, kun mitään normaalista arjesta poikkeavaa ei ole tapahtunut. Tai oikeastaan on, Sampo on rauhoittunut - jonkin verran! Se jättää rauhaan kauempana olevat koirat ja vaikka se alkaisikin hermostua, niin riittää että nyppäsee kevyesti hihnasta ja kieltää. Toimi myös hyvin, kun vaihdoin suuntaan murkun alkaessa kiskoa edellä kävellyttä koiraa kohti. Eikä tarvinnut toistaa kuin muutaman kerran. Ihan lähiohitukset ei onnistu yhtä helposti, vaan niissä tilanteissa tuo kiskoo vain kohti uristen ja haukkuen. No, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Kuva eiliseltä, kevät tulossa, kun puut alkaa vihertää! =D



Tänään treenailtiin molempien kanssa kotona yksinkertaisia peruskäskyjä (istu-paikka-maahan-seiso jne). Pikkusiskokin sitten halusi kokeilla miten noilta "mielenkiintoisemmat" temput luonnistuu ja otinpa huvikseni kuvia.


                                    "Ei ota", testauksessa Sampon mielenhallinta kyky, kun houkutuksena tassujen päällä leivänpaloja


                                                                                                       Sampo kerjää - ilmeellä.


                                                                                  Tälle tuli kyllä hajottua ja pahasti :''''''''''''''D


                                                                               Ja Sammy esittää kuollutta - ihan vakavana.


                                                                                               Ja isomies kerjää - tyylillä.

Lisää kuviakin on tältä päivältä, mutta laitan huomenna vasta lisää. Kivasti sataa ulkona lunta vaikka eilenkin oli niin lämmintä, että tuntui ihan keväältä. Ehkei sitten kuitenkaan, mutta kevättä odotellessa. Sammy on joka vuosi huhtikuussa sairastunut flunssaan, saa nähdä vältytäänkö siltä tänäkään vuonna. Eilen illalla luulin, että Sampo on sairastunut, kun pikkumies aivasteli paljon. Aamulla jatkoi vielä aivasteluaan ja hankasi nenäänsä, mutta lopetti sen yhtäkkiä. Mitäköhän oli nenäänsä vetänyt...?

Eipä sitten muuta,
terv. Marjo & lapinpoijjaat

Ostoslista

2011-03-21T19:50:01+02:00

En voi tälle kirjoitusinnolle mitään. Jo toinen merkintä tänään, mutta tästä ei tule yhtä pitkä kuin edellisistä - sen lupaan! Ajattelin kirjoittaa vain julkiseen muistioon, mitä kaikkea pitäisi ostaa koirille.

Ensinnäkin ruokapuolelta meidän naksut alkaa olla armottomasti lopussa. Jahti&Vahti kana-riisi on molemmille sopinut hyvin, joten miksipä sitä vaihtamaan vaikka sen saatavuus ei ole parhaimmasta päästä. Lähimpään Agrimarkettiin on 10 kilometrin matka, mutta harvoin tulee käveltyä betoniviidakossa autoteiden vieressä sinne asti. Ja tämä siis niille, jotka ajattelee miksi en vaikka kävele koiran kanssa sinne lenkkeilymielessä. Meillä auto ei ole useinkaan käytettävissä, mutta hyvä puoli on se, että kun tarpeeksi suuri säkki ostetaan niin eipä tarvi kauhean tiuhaan siellä käydä!

Terrieri.netistä tuli sitten muuta tavaraa selattua ja ostoslistalle päätyivät nämä:

Salmopet lohiöljy 18,90e
Joskus vuonna nakki syötettiin tätä aktiivisesti Sammylle ja sen turkki oli upeassa kunnossa. Ei hilseilyä, ei rasvaisuutta turkissa vaan upea pehmeä turkki. Tekisi mieli ostaa tätä ja alkaa syöttämään molemmille. Tuon hinnan olen siitä valmis maksamaan, on sen verran laadukasta ja pullokin hyvänkokoinen, että siitä riittää pidemmäksi ajaksi.

Clix Halti liina 10m 21,50e
Meidän vanha liina on paitsi lyhyempi myös niin huonossa kunnossa, etten sitä uskalla enää käyttää. Uusi tulisi tarpeeseen meidän harrastuksen kannalta ja tästä sen saisi vielä hyvään hintaan.

Ferplast kynsisakset 12,60e
Saaneet paljon kehuja ja ovat helppokäyttöiset. Meidän vanhat kynsisakset ovat aika jäykät ja vaikeakäyttöiset, joten uudet laadukkaat sakset olisivat tarpeelliset.

Skinneez kettu (7,20e)
Mörisevä rämemajava (5,90e)
Happy Pet eläinpallo (6,42e)
Happy Pet fasaani (5,90e)
Happy Pet hanhi (7,40e)
Tässä nyt esimerkkinä minkä kaltaisia leluja oon noille jätkille kaavaillut. Luultavasti rikki menevät ainakin Sampon käsittelyssä melko nopeasti, mutta ainahan sitä voi toivoa parasta ja pääasiahan on, että koirilla on hauskaa. Tällä hetkellä meillä ei myöskään ole kongia, joten sellainenkin kelpaisi taas. Tuolla ne vain olivat turhan kalliita :0

Hurtta Pro pyöreä heijastintalutin 24.50e
Näitä tarvitsisi varmaankin kaksi kappaletta, molemmille omat. Sitä varten, että joskus pystyn niitä samaankin aikaan viemään. Valitsin tuon 13mm paksuisen hihnan vaikka se kalliimpi onkin. Turvallisuussyistä.

Karlie Master Control kuonopanta 8,90e
Mietin vain, että olisiko Sampon hallitseminen helpompaa kuonopantaa käyttämällä. Meillä on yksi kuonopanta, mutta huomasin, että siinä on lukko rikki. Tätä ovat monet suositelleet ja kuulostaa/näyttää mukavalta.

Näiden lisäksi jonkinlainen uusi karsta/harja/kampa olisi ihan tarpeellinen, mutta niitä en jaksanut nyt alkaa katselemaan. Mutta sitten ne kaikkein kaivatuimmat eli uudet valjaat! Ensimmäistä kertaa hankinnassa on nimenomaan Y-valjaat ja koska Hurtta Pro sarjan tuotteet tuntuvat olevan niin kehuttuja niin valinta on ylläripylläri: Hurtta Pro Y-valjas! Mutta asiassa on yksi pieni mutta, en saa tuota kokotaulukkoa auki, joten en tajua minkä mukaan pitäisi mitata ja valita omalle koiralle sopiva koko. Ja luultavasti en tule valjaita tilaamaan edes terrieri.netistä, koska väriskaala ei siellä ole laaja. Vielä en kuitenkaan paljasta minkä värisiä olen suunnitellut... ;>

Ja sitten mun salainen ihastus! Hurtta Pro ulkoiluhaalari. Awws, voitteko kuvitella miltä karvainen lapinkoira näyttää tuollaisessa? Voisi olla aika kätevä metsäreissuilla ja varsinkin nyt kun alkaa kevään ah-niin-ihanat loskakelit. Koiriakaan tarvisi niin paljon pestä ja nuo kun tuovat turkissaan mukana kaikenlaista roinaa metsästä, niin siltäkin vältyttäisiin!

Eli näin ollen tarvitsen siis jotain 300e ;________; kuka haluaa maksaa? Pliispliispliispliis?! No, vaikka en muuta saisi, niin valjaat äiti on luvannut kustantaa. Ehkä sitten muutaman vuoden sisällä saan nämä kaikki - kun säästän paljon.

Terv. Marjo & lapinpoijjaat

Edistystä?

2011-03-21T14:58:01+02:00

Tuli sitten käytyä aamulenkillä koirien kanssa noin kymmenen aikoihin ja kamera kulki mukana. Ei kyllä tullut mitään parhaimpia kuvia, kun ulkona on niin ankean näköistä. Tai ehkä jotkut sitäkin ominaisuutta osaavat käyttää hyödykseen, luulisin. Molempien kanssa lenkkeiltiin noin 40 minuuttia - ja kyllä, erikseenhän niitä tulee käytettyä paljon. Sampon takia suurimmaksi osaksi, koska a) se ei osaa käyttäytyä b) se provosoi Sammyäkin käyttäytymään huonosti ja c) on helpompi keskittyä vain yhteen kerralla.

Sammyn kanssa lenkki sujui normaaliin tapaan, eikä kyllä tullut paljon vastaantulijoitakaan. Sampon kohdalla tottakai jostain nurkan takaa pöllähtää koira ennen kun ehdin kissaa sanoa. "Rahrahvauvyh"-tyylillä nopeasti pois paikalta, että jätkä rauhoittuisi. Taisi katsoa toinen koiranomistaja hieman pitkään. Mutta myöhemmin tapahtui hieman edistystä! Samainen koira oli kauempana kentällä ja saivat kävellä ihan rauhassa meidän ohi. Tekniikkana istutin Sampon ja annoin sen katsella koiraa. Heti jos meinasi hermostua nyppäsin kevyesti hihnasta ettei vauhkoontuisi. Toimi! :)

Tässä kuvat pojista ja ankeasta maanantaista.



Ja pienenä loppukevennyksenä kerronkin vuorostaan Sampon luonteesta (elämäntarinalta enemmän kyllä vaikuttaa).

Kun arkielämä Sammyn kanssa alkoi sujua hyvin, tuli mieleen ajatus uudesta koirasta. Lapinkoira tottakai, mutta ehkä tällä kertaa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota luonteeseen. Valinnan kohteeksi tuli kasvattajan Nalleksi nimittämä riistanvärinen pentu, joka luonteeltaan oli reipas, mutta rauhallinen. Syksyllä 2009 kotiutui siis uusi pikkuveli, minkä Sammy otti suurella ilolla vastaan. Sammy ei viitsinyt pomotella pentua yhtään vaan antoi tämän viedä niin luut kuin lelutkin nenänsä edestä. Kävi mielessä, että jos Sammy ei sille mitään rajoja opeta niin ei sekään kyllä ole hyvä, mutten puuttunut asiaan - koirat selvittäköön itse asiansa. Isoveli ei nimittäin yhtään välittänyt vaikka riiviömäinen pentu roikkui sen kauluksessa ja kävi vetämässä hännästä. Sen rauhallisuus oli kyllä hatunnoston arvoista! Vaikka isoveli hyvänä esikuvana halusi näyttää kuinka käyttäydytään rauhallisesti, se myös innostui riekkumaan välillä hulluna pikkuisen pennun kanssa. Samalla huomasin, että Sampo myös turvautuu Sammyyn paljon. Sen takia lenkkeilin paljon ilman isoveljeä, että pentu tottuisi elämään ilman henkivartijaa. Ja aika paljon sisäsiisteyden kannaltakin, pentua piti käyttää ulkona enemmän ja mainittakoon, että sen asian se hoksasi hitaammin kuin Sammy.

Oli Sammy mukana tai ei, Sampo tuntui ottavan uudet asiat vastaan epäröiden. Ulkona pelottivat niin autot ja koirat kuin tuulessa lentävät muovipussitkin. Aivan erilainen tapaus kuin Sammy oli pentuna, mutta vähitellen aloimme kehittyä ja pentu rohkaistui. Vaikka jokin uusi asia pelästytti sen, se uskalsi jo hetken päästä mennä katsomaan ja haistelemaan pelon aiheuttajaa oli se sitten auton muovipressu tai postilaatikko. Arkuudestaan huolimatta Sampo on ihanteellinen harrastuskumppani. Se on energinen ja innostuva. Sitä on helppo motivoida nameilla, leluilla ja kehuilla, mutta sillä on myös runsaasti miellyttämishalua. Se on halutessaan kunnon nuoleskelija!

Sampo tykkää leikkiä koirien kanssa. Varsinkin se rakastaa leikkiä, jossa itse on jahdattavana. Siitä huolimatta hihnassa ollessaan se pelkää toisia koiria, minkä se purkaa haukkumisena ja muuna möykkänä. Ensin luulin itsekin, että se on aggressiivinen, mutta huomasin että heti sen päästessä tutustumaan toisiin koiriin se on pää maassa alistuneena ja tarpeen tullen kierähtää selälleen. Se myös välttelee toista koiraa menemällä kauemmaksi sen lähestyessä. Irti ollessaan se käyttäytyy erilailla ja leikkii innoissaan koirien kanssa. Muutamalta ihmiseltä olen saanut apua ja lenkkeillyt yhdessä toisen koiran kanssa. Aluksi Sampo on ollut koko ajan kiinnostunut toisesta koirasta ja haukkunut, mutta hetken päästä rauhoittunut ja alkanut kävellä rauhallisesti jättäen toisen koiran huomioimatta. Tai no, kyllähän sitä kaveria pitää kuitenkin koko ajan silmällä pitää ;> Mutta sukupuolesta riippumatta Sampo on ainakin tähän mennessä tullut hyvin toimeen toisten koirien kanssa.

Ihmisiä kohtaan se on hieman arka myös. Tämä tuli huomattua varsinkin mätsärissä käydessä. Hampaita kun piti katsoa niin Sampo pakitti ja eipä hommasta tullut mitään. Ulkona se välillä tuntuu hirveästi haluvan ihmisten luokse, mutta sitten jos pääseekin niin miesten/isokokoisten ihmisten kohdalla se usein luimuilee, kun taas naisten/lapsien kohdalla se nousee seisomaan kahdelle jalalla ja koittaa pusutella. Mutta tämä ei pahemmin ongelma ole, vaan namien avulla ihmisten ja autojen jne sujuu hyvin, eikä Sampo edes yritä hyppiä perässä, jos on ensin saanut purkaa energiaansa. Perheeseensä Sampo on todella kiintynyt ja jokaisen perheenjäsenen kanssa sillä on omat juttunsa. Itse olen se joka sitä ulkoiluttaa ja hoitaa suurimmaksi osaksi, joten sen kiintymys on jopa ärsyttävän liioiteltua. Se kun haluaa seurata mukana niin vessaan kuin mihin tahansa muuhunkin huoneeseen. Ja kun sitä en yksinkertaisesti ota mukaan, se tyytyy nykyään jäämään makaamaan oven eteen. Ennen se raapi ovea ja itki, kunnes tulin huoneesta pois. Kasvaessaan se oppi kyllä itsekin avaamaan ovet (ei tietenkään lukittuja), mikä ei myöskään ole kauhean mukava tapa. Se myös osaa availla kaappeja ja laatikoita, joten ei tarvitse ihmetellä, kun löytää aukinaisia kaappeja kotoa.

Hihnakäytöksen parissa siis painitaan koko ajan, helpottaisi paljon arkielämää. Vastaehdollistamista ollaan alettu kokeilemaan, mutta vielä ei sen kanssa ole ilmennyt suurempia tuloksia. Kun Sampo rauhoittuisi niin mieluusti lähtisin kokeilemaan sen kanssa näyttelyitä. Myös agility kiinnostaa, koska luulisin tuon nauttivan niin vauhdikkaasta lajista. Mutta ensin pitää hoitaa perusasiat kuntoon ja myöhemmin keskitytään enemmän näihin virallisempiin harrastuksiin. Mainitsen vielä, että Sampo on todella energinen lapinkoiraksi - siis todella energinen. Se suoraan sanoen hyppii kotona seinille, jos ei ole saanut tarpeeksi purkaa energiaansa ulkona ollessaan. Siksi sen kanssa tulee paljon vietettyä aikaa ulkona lenkkeillen, treenaillen jne ja sisälläkin tarjoan sille kaikenlaista aivotoimintaa kongeista maitopurkkeihin. Sammy taas ei turhaudu vaikka jonakin päivänä mentäisiin lyhyempikin lenkki, mikä on varsin mukava ominaisuus.

Huhhuh, nyt ei enää jaksa kirjoittaa, joten laitetaan tasoituksen vuoksi Sampostakin vielä muutama kuva loppuun.

Terv. Marjo ja lapinpoijjaat

Kuinka jääräpää kesytetään

2011-03-20T20:08:01+02:00

Toinen kirjoitus päivän aikana...jos jatkan tätä tahtia niin pian menee maku koko hommaan ja arvoisat lukijat (niin mitkä lukijat) jäävät paljosta paitsi. Ehkei kuitenkaan, lupaan kuitenkin rajoittaa kirjoitusmäärän korkeintaan yhteen merkintään päivässä. Lupasin aiemmassa viestissä kertoa poikien luonteista, joten tässä saatte haluamaanne materiaalia kyseistä aihetta koskien. Sain jo jonkin aikaa sitten kirjoitettua hyvän tekstin, mutta jouduinkin aloittamaan koko homman alusta, kun deletoin vahingossa sen...

Sammy, Sami, Peppu, Samsam - rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta rakkaalla koiralla on vielä useampia. Sammy oli ensimmäinen koirani ja sitä sainkin kinuta kymmenen vuotta. Ihan hyvä vain, ehdin lukea lukuisia kirjoja läpi koskien koiria ja oli paremmat valmiudet ottaa vastuulle elävä olento. "Helppo kouluttaa, pehmeä luonne" - näin lapinkoiraa taidetaan kuvailla koirakirjoissa pääasiassa. Oli niin tuuriani saada kohdalleni maailman pirullisen ja jääräpäisin lapinkoirapentu, joka alussa oli kätkenyt luonteensa luttanan ulkonäön taakse.

Sammy oli vaikea pentuna. Olin odottanut lapinkoiramaista pehmeyttä ja helppoa koulutettavuutta, mutta nyt jouduinkin laittamaan kaikki taitoni peliin, kun vastassa oli oikea ilkimys, joka itse niin halutessaan osasi käyttäytyä nätisti - se ei tehnyt mitään, mistä ei kokenut hyötyvänsä. Namien eteen se kyllä suostui tekemään asioita, mutta se myös turhautui helposti ja jos ei saanut namia vaikka kuinka söpösti tapitti se mieluummin poistui paikalta kuin että olisi jäänyt pidemmäksi aikaa kerjäämään lahjuksia. No, pikkuhiljaa edistystä alkoi tapahtua. Sammy oli hyvin sosiaalinen pentu, joka sai tavata paljon koiria ja riekkua niiden kanssa. Se rakasti lenkkeilyä ja kun piti mennä sisälle se lösähti monesti mielenosoituksellisesti makaamaan oven eteen eikä suostunut tulemaan sisälle. Jääräpää. Se kuitenkin oppi omaa tahtiansa ja olin oikein ylpeä, kun se 5kk:n iässä oli täysin sisäsiisti. Sammy myös otti varauksettomasti vastaan uudet asiat, pelkuri se ei ollut. Muutimme alle vuoden sisällä kolme kertaa ja senkin asian kanssa sain huokaista helpotuksesta, kun se ei stressannut muuttoja tai uutta ympäristöä alkuunkaan.

Noin vuoden iässä Sammy alkoi pomotella koiria enemmän. Monien tuttujen koirien kanssa se tuli sukupuolesta riippumatta loistavasti toimeen, mutta uusia jäseniä (varsinkaan toisia uroksia) se ei hyväksnyt enää ympärilleen. Hihnaräyhääjä se ei ole koskaan ollut, joten siinä asiassa säästyin paljolta. Se ei kuitenkaan voi edelleenkään sietää uroksia, jotka eivät sille ole tuttuja ja tämä ilmenee tilanteissa, joissa toinen koira tulee liikaa iholle. Lenkeillä se kuitenkin taapertaa nätisti hihnassa, mitä nyt joskus on puheliaalla tuulella, mutta sen kanssa lenkkeily on niin rentoa. Se ei jahtaa autoja, ei mene ihmisten luokse tai muutenkaan tunnu olevan edes kiinnostunut ympäristöstään. Tai no oravat ja jänikset saavat kyllä sen vietit päälle. Sain riistaviettisen lapinkoiran, kyllä, minä ja hyvä tuurini. Irti en Sammyä uskalla pitää missä tahansa, mieluummin käyn yhdessä syrjäisessä koirapuistossa sitä juoksuttamassa. Ihan yleiseen koirapuistoon en myöskään vie sitä, koska ei ole mitään varmuuttaa että se siellä tulisi kaikkien kanssa toimeen. Aina välillä kuitenkin saatan jossain turvallisella alueella sen antaa olla irti.

Sammy on hyvin kiintynyt perheeseensä ja joihinkin ihmisiin, jotka ovat olleet sen elämässä pennusta asti. Uudet ihmiset eivät sitä hirveästi kiinnosta, eikä se näiden luokse edes yritä mennä. Kotiin tulevia vieraita se kuitenkin tykkää ahdistella (ja nämä ovat yleensä niitä tuttuja, jotka Sammy on pidemmän aikaa tuntenut) ja mennä kerjäämään rapsuttelua vaativasti. Mutta esimerkiksi kadulla, jos joku sitä haluaisi silittää niin kyllä tuo pysähtyy, mutta vain hetkeksi eikä kiinnitä suurempaa huomiota rapsuttelijaan. Perheen kesken se on kuitenkin hyvin ihmisrakas. Ennen lenkille lähtöä sen pitää mennä kysymään varsinkin isältäni lupa. "Saako lähteä?"-ilmeellä se antaa tassua ja haukahtaa, että tarvitsee luvan. Joskus sen pitää kysyä tätä myös useammalta ihmiseltä, enkä yhtään tiedä mistä moinen tapa on lähtöisin. Hölmö koira! Varsinkin iltaisin se käy toivottamassa hyvät yöt tökkimällä ja vaatimalla taputtelua halipulaansa.

Sammyä on edelleenkin vaikea motivoida muuta kuin sen erikoisherkkunameilla (joita ovat Pedigreen Jumbone Bitesit) uusiin asioihin, koska sitä ei vain kiinnosta esimerkiksi agility. Keskitymme siis sen kanssa enemmän tokoiluun ja muuhun temppujen opiskeluun, koska mikään vauhtihirmu tuo ei ole muuta kuin saadessaan hepulin irtiollessaan. Miellyttämishalua sille on tullut enemmän vanhempana tai ainakin siltä tuntuu. Se tottelee hyvin kaikenlaisia käskyjä, joskus voisin jotain listaakin väsätä mitä kaikkea pojat osaavat, mutta se jääköön toiseen kertaan. Lyhyesti sanottuna jääräpäästä pikkupojasta kasvoi hellyyttävä ja kiltti ukko.

Sen voisin vielä mainita, että Sammy on hieman paukkuarka. Nuorena meni pelästymään lähellä ammuttua ilotulitusrakettia ja sen jälkeen ei ole niitä sietänyt. Muunlaisia pamahduksia ei kuitenkaan pelästy. Toinen ah-niin-rohkean uroon pelko on hyönteiset. Ulkona tätä pelkoa ei ole, mutta sisälle tulevat hyönteiset saavat sen piiloutumaan sängyn alle. Kiitos kuuluu siskolleni, joka niin ötökkäfobisena sai pelon tarttumaan Sammyynkin. Aina kun tuli hyönteinen --> sisko kiljui --> Sammy luuli että kyseessä on pelottava asia. Kesäisin yritetään aina siedättää tuota, mutta ehkäpä niitä tuloksia joskus alkaa syntyä. Kolmas pojan hyvin jännä pelko on ääni, mikä tulee kun toinen koira yskäisee/köhäisee. Se sai alkunsa, kun Sampo ollessaan pikkupentu söi kumia, mikä sai sen oksentamaan ja yökkimään monia kymmeniä kertoja. Ihmiset oli aika hätääntyneitä, että mikä sitä vaivaa ja Sammykin oli hermostunut, koska ihmiset olivat. Sen jälkeen tuo pelko alkanut ja se on edelleen aika voimakkaana päällä. Esimerkiksi kun käytiin Sammyn kanssa näyttelykoulutuksessa viime kesänä ja toinen koira köhäisi, niin Sammy meni niin lukkoon että yritti karata valjaistaan ja tulla syliin. Jos jollakin on vinkkejä miten tämän saa koulutettua pois, niin otan suurella kiitollisuudella vastaan. Myös siihen otan vinkkejä miten saan Sammyn pysymään rauhallisena tilanteissa, joissa se on pakotettu olemaan lähellä toisia uroksia. Nämä kaksi ovatkin syitä, miksi emme ole näyttelyissä tai mätsäreissäkään käyneet. Eikä asiaan auta, että olen itse niin epävarma miten Sammy tulee reagoimaan, joten automaattisesti välitän sille tätä tunnetta eteenpäin.

Tästä tulikin niin pitkä, että taidan jättää Sampon luonteesta kertomisen toiseen viestiin. Muuten näistä tulee liian pitkiä ja ettette nyt täysin pety, niin laitan tähän muutaman kuvan Sammystä!

Eipä muuta,
terv. Marjo & lappalaispoijjaat